lauantai 13. huhtikuuta 2019

Hiihtelyä Luostolla ja opiskelua

Terveppä terve!

Täällä kertaa luvassa hiihtotarinoita Luostolta ja sen sellaista. Pidemmittä puheitta asiaan!

Eli maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla olin käymässä työhaastattelussa, jonka jälkeen pääsinkin kätevästi perheeni kyydissä takaisin Rovaniemelle. Rovaniemeltä otin vain kamat kantoon, sillä suuntasimme koko perheen voimin perinteiseen tapaan Luostolle hiihtelemään. Ensimmäisenä hiihtopäivänä ladut olivat jäässä ja suksi totisesti luisti! Toisena päivänä ladut olivat kumminkin jo hieman sulaneet, joten optimaalinen luisto jäi haaveeksi. Kolmantena päivänä oli oikeastaan paras hiihtokeli, sillä aurinko paistoi ja ladut luistivat jälleen. Sen jälkeen keli muuttui huomattavasti pöpperöisemmäksi ja teki hiihdosta raskaampaa. Muistin kuitenkin, että minun piti hiihdon ohessa lukea myös tenttiin, joten kaivoin tenttikirjani kassista ja aloitin lukemisen ja tiivistelmän tekemisen tenttikirjasta. Illalla innostuin kuitenkin lähtemään ladulle, vaikka päivällä oli tupruttanutkin lunta. Latukoneetkaan eivät olleet ehtineet paikalle ennen minua, joten 18 kilometrin lenkki tuntui varsinaiselta työmaalta. Seuraavana päivänä lähdimme taas perheeni kanssa yhteislenkille. Viimeisenä hiihtopäivänä päätin hiihtää Luostolta Koparaan, koska en ollut päässyt huonojen kelien vuoksi hiihtämään Pyhälle, kuten olin alun perin ajatellut. Luontoäiti oli totisesti tätä viimeistä hiihtoreissuani vastaan ja räpsäytti kunnon räntä-/vesisateen ilokseni. Jo matkalla päätin, että en enää tulisi hiihtäen takaisin ja onnekseni isäni tulikin noutamaan minut takaisin :D Tavoitteenani oli viikon aikana hiihtää 100 kilometriä, mutta huomasin viimeisenä iltana, että minulta uupuu vielä muutama kilometri, jonka vuoksi lähdin vielä aamun koettelemuksen jälkeen illalla uudelle lenkille, jotta kilometrisaavutukseni tulisi täyteen. Nyt voin rehellisesti sanoa hiihtäneeni 100 kilometriä tuon viikon aikana.

Hiihtelyn ja kouluhommien lisäksi olin ladannut kännykkääni revontulihälytyksen, sillä en ole jostain syystä onnistunut näiden Rovaniemellä asumieni vuosien aikana näkemään kunnollisia revontulia kertaakaan. Revontulien näkemisestä on nyttemmin muodostanut minulle must see -juttu. Niinpä lähdinkin yksi ilta hälyytyksen tultua oitis ulos ihmettelemään, missä leiskuvat revontulet olisivat. Lähdin vielä kävelykierrokseni jälkeen pikkuveljeni kanssa kartalle merkittyyn revontulipaikkaan eräälle lammelle. Ilmeisesti ainakin turistit olivat saaneet myös hälytyksen, sillä lammen valtasi vieraskielinen puhe ja kymmenittäin turisteja parveili lammen ympärillä. Revontulet näkyivät harmikseni vain todella haaleasti ja en tiedä oliko se vain mielikuvitukseni tuote, että olisin jotain muka nähnyt. En siis onnistunut näkemään vielä kunnollisia revontulia, mutta ehkä aikani koittaa vielä. Käsittääkseni niitä voi nähdä vielä huhtikuussakin.

Luostolta tultuani palasin takaisin kouluhommieni ääreen, joiden kanssa vietinkin tiiviisti koko viime viikon. Lukemisen tasapainoittamiseksi kävin kuitenkin joka päivä salilla tai jollain ryhmäliikuntatunnilla ja se virkisti minut taas seuraavaa lukupäivää varten.

Tämän viikon aloitin todistusoikeuden tentillä, joka muuten taisi olla viimeinen kirjallinen tenttini. Hommat eivät kuitenkaan hellittäneet tentin jälkeen, vaan aloin heti valmisella seuraavan kurssin ennakkotehtävää. Tiistaina jälleen huomasin, että yhden toisen kurssin työtila on auennut netissä, joten on tässä vielä jonkin verran hommia keväälle :D Tämä viikko on siis mennyt pitkälti kouluhommien parissa. Lisäksi olen hyödyntänyt Rovaniemen kuntosalien avoimia ovia ja käynyt testaamssa erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Kävin esimerkiksi hotjoogassa, mutta ei kyllä ollut mun juttu :D Lämmitän kotona mieluummin saunan ja makaan siellä. Pidän vähän vauhdikkaammista jumpista, mutta aina on hyvä kokeilla uutta!

Palataan taas seuraavalla kerralla loppuviikon kuulumisiini - aika rientää, täytyy lentää!

~ Tiia

Mahtava hiihtokeli Luostolla.

Hiihdon lomassa maistui myös purilainen.

Tämä kuva on viimeisen päivän katastrofi-ilmalta, ei näytä kuvassa niin pahalta kuin se oikeasti oli.

Illalla sielu lepäsi hiihdellessä sinisessä hetkessä. 

Minä vikalla höntsälenkillä.

Käytiin testaamassa mun kaverin kanssa Rovaniemen uusi tapaspaikka, voin suositella!

Asunto alkaa näyttää hiljalleen tyhjältä, koska muuttohommat painaa päälle!

Minä salin jälkeen. 

Kokeilin ekaa kertaa yliopiston pizzaa, kannatti!
Tässä viime viikon työmaatani.

Tästä taideteoksesta syntyi...

...lopulta oikein maukas lohisoppa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti