#Oikkarilaiffii: Varjokaamos ja hiihtokauden avaus

Terve vaan!

Aika palata tämän ääreen, kun reilu kuukausi on taas vierähtänyt. Mulla käy nykyään tosi usein niin, että kirjoitan tekstin about valmiiksi ja päätän, että laitan vähän myöhemmin saman päivän aikana kuvat ja sit vaan koko kansan nähtäville, mutta tää homma on jo useesti tössähtänyt siihen, että en sit jaksakaan liittää niitä kuvia ja seuraavan kerran, ku palaan koneen ääreen, mun pitää muuttaa myös tekstiä. Mutta kerron tosiaan nyt alkuvuoden tapahtumista aina tähän päivään saakka.

Kuten jo viime teksissä valotin, alkuvuosi meni korotustenttien parissa. Ja sainkin sitten korotettua kaikkia arvosanojani niin, että saavutin keskiarvotavoitteeni, jee! Ykköset todistuksessani ovat siis historiaa. Hain perjantaina oikeusnotaarin tutkintotodistusta ja kahden viikon kuluttua voin virallisesti nimittää itseäni oikeusnotaariksi. Välietappi on siis saavutettu ja maisterivaihe saa jatkua ilman lisästressiä extratöistä!

Helmikuun ensimmäisen viikonlopun vietin kavereideni kanssa Levillä Kaamosluentojen merkeissä tai oikeammin olimme varjokaamoilemassa eli emme siis osallistuneet varsinaiseen tapahtumaan, mutta elimme vahvasti hengessä mukana. Saavuin Leville bussilla kaikkien kantamusteni kanssa perjantai-iltana. Bilejalka ei vielä silloin vipattanut, joten päätin vetäytyä kauneusunille odottamaan lauantaita. Jouduin keskeyttämään kuitenkin uneni, koska osa mökkiläisistä palasi baarin jälkeen hulinoimaan meidän mökkiimme. Lauantaiaamuna olin siis superväsy, koska yöunet jäivät katkonaisiksi, mutta onneksi päivän mittaan vireystaso koheni ja pääsin itsekin bilemoodiin. Nautittuamme maittavan tortillaillallisen ja siemailtuamme muutaman lasin viiniä päätimme lähteä katsomaan Levin messutarjontaa sinä viikonloppuna. Messujen jälkeen siirryimme varsinaiseen jatkopaikkaan, joka oli pullollaan bolognanpunaisiin haalareihin pukeutunutta porukkaa. Jorasimme baarissa aina pilkkuun asti. Sunnuntaina pääsin pakkaamaan laukkuni ja toteamaan, että olin ottanut turhaan laskettelukamat mukaan. Syy siihen, että laskettelut jäi sikseen, oli jäätävä pakkanen. Nimittäin -30C pakkanen ei ollut enää optimaalinen laskettelukeli.

Levin reissun jälkeen alkoi kevään ensimmäiset luennot jakamistaloudesta. Tuntui vaihteeksi kivalta mennä luennoille, koska viime aikoina mun yliopistokäynnit on ollut lähinnä collegeissa esiintymistä yliopiston ruokalassa. Viime viikolla alkoi oikeustaloustieteen luennot ja siihen päälle vielä sukupuoli ja oikeus -verkkokurssi. Ja aivan näillä näppäimillä on alkamassa myös todistusoikeuden kurssi, joten tekemistä kyllä riittää! Musta tuntuu, että notaaritutkielmankin kirjoittaminen olisi helpompaa kuin kolmen kurssin tekeminen. Auttamatta tulen tämän syksyn aikana kirjoittamaan helposti gradun sivumäärää vastaavan määrän erinäisiä kirjoitustöitä eri kursseille. Toistaiseksi mun aikataulut on hyvällä mallilla ja oon pyrkinyt valmistelemaan asioita jo ennalta.

Viime viikolla kävin myös ensimmäisellä hiihtolenkillä vuoteen! Ja voi että mä nautin hiihtämisestä, siinä kyllä mieli ja sielu lepää. En oikeesti tiedä mitään parempaa lajia kuin hiihto. Lajista huumautuneena päätin lähteä heittämään oikein kunnon avauslenkin ja hiihdinkin Pöyliövaarasta lähes Ounasvaaralle asti ja takaisin. Siitä tuli yhteensä reilu 20 kilometrin lenkki. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes ehkä 15 kilometrin kohdalla tunsin, että nyt on kyllä muodostunut aikamoinen vesikello toiseen jalkaan ja se sitten aika pian puhkesikin. Sen jälkeen loppumatka olikin pelkkää selviytymistä kivun kanssa. Hiihtolenkiltä päästyäni mietin hiihtokalustoni tilaa ja totesin, että olen hiihtänyt samaisilla monoilla ja suksilla 6. luokalta asti ja kahmaissut niillä koulun hiihtokisojen kultamitalinkin. Ikäähän hiihtokamoillani on siis jo huikeat 12 vuotta! Huolimatta suuresta tunnesiteestä suksiani kohtaan aloin vakavasti harkita uusien hiihtokamojen ostamista.

Viime viikko sujahti siis pääasiassa luentojen ja jumppien merkeissä. Loppuviikosta lähdin Mikkeliin synttärihulinoihin. Lisäksi mulla oli pari työhaastattelua, jonka vuoksi pistäytyminen Suomen toisessa päässä oli paikallaan. Menin käymään myös kotikotona ja ystävällisesti vanhempani olivatkin jo käyneet katsomassa minulle uusia hiihtokamoja. Liikkeessä sitten valkkailin, mikä mono oli juuri minun jalalleni Se oikea. Vanhempani sponsoroivatkin mulle aika näppärän Rossingolin setin, jota kävin tänään testaamassa. Ladut olivat kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, että en viitsinyt hiihtää viittä kilometriä enempää. Parempia latuja siis odotellessa!

Mainiota viikon alkua itse kullekin!

~ Tiia